Suomalaiset teknologiayritykset ovat tietoisia kriittisiin metalleihin liittyvistä toimitusriskeistä mutta luottavat silti niiden saatavuuteen, selviää Teknologiateollisuus ry:n tuoreesta selvityksestä. Geopoliittisen tilanteen lisäksi materiaalien saatavuuteen ja hintaan on vaikuttanut vihreän siirtymän aiheuttama mineraalisten raaka-aineiden kysynnän voimakas kasvu. Huoltovarmuuden parantamiseksi on olemassa ratkaisuja, mutta ne vaativat investointeja.
Suomi on koko muun Euroopan tavoin pitkälti riippuvainen Kiinasta useimpien kriittisten raaka-aineiden saatavuudessa, mutta meillä ei ole vielä juuri ryhdytty toimenpiteisiin niiden korvaamiseksi tai hankkimiseksi muualta. Teknologiateollisuus ry:n selvityksen mukaan yritykset ovat kuitenkin pääosin tietoisia Kiina-riskistä.
Selvityksen perusteella konepaja- ja metallituoteteollisuusyritykset ovat aiempaa paremmin varautuneet saatavuusriskeihin, mutta metallijalostuksessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa sekä tietotekniikka-alalla varautuminen oli heikommalla tasolla.
– Kaikilla kriittisiä metalleja käyttävillä yrityksillä on kyllä jonkinlainen riskienhallintamenetelmä, ja ne ovat varautuneet erityisesti hintojen nousuun ja lyhytaikaisiin toimitushäiriöihin hyvin. Kriittisiä metalleja on kuitenkin todella paljon, ja useimmilta yrityksiltä puuttuu koko toimitusketjun tasoinen, pitkäaikainen riskienhallintamalli, sanoo teknologiapoolin valmiuspäällikkö Heikki Hernesmaa.
Teknologiateollisuus toteutti vuonna 2017 Huoltovarmuuskeskuksen toimeksiannosta selvityksen kriittisistä metalleista, materiaalien uudelleenkäytöstä ja huoltovarmuudesta. Toimintaympäristön muutosten aiheuttamien vaikutusten selvittämiseksi Teknologiateollisuus tilasi raportin päivityksen Ramboll Finland Oy:ltä, joka toteutti sitä varten kesä–heinäkuussa 2022 kyselyn teknologiayrityksille. Kyselyyn vastasi 83 Teknologiateollisuuden jäsenyritystä, ja ne muodostavat edustavan otoksen toimialan eri sektoreilta.
Sota ja koveneva kilpailu raaka-aineista vaikeuttaneet saatavuutta
Metallien kriittisyyteen vaikuttavat keskeisesti niiden saatavuus yleensä sekä raaka-aineiden toimitusten, tuotannon ja hallinnan keskittyminen tiettyihin maihin. Muita riskejä ovat geologisten varantojen maantieteellinen jakautuneisuus, poliittiset epävarmuudet tuottajamaissa sekä niiden ympäristölainsäädäntöön liittyvät kysymykset ja vientirajoitukset.
Ukrainasta tai Venäjältä on hankittu Suomeen terästä, erityisesti hiiliterästä, ja jonkin verran myös nikkeliä, kuparia ja alumiinia. Lähes kaikki kyseiset hankinnat oli kesällä 2022 pysäytetty ja mahdollisesti korvattu muilla lähteillä. Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä oli ollut hankintavaikeuksia.
Yleisesti kriittisten metallien toimitusajat olivat pidentyneet ja hinta korkeammalla kuin aiemmin. Kyselyyn vastanneista noin 15 prosenttia kertoi, ettei korvaavia hankintamaita ole löydetty. Osa yrityksistä oli saanut materiaaleja korvattua Euroopan ja Aasian hankinnoilla.
Vihreä siirtymä ja energiainvestoinnit lisänneet kysyntää
Kriittisten metallien kysyntä kasvaa tällä hetkellä nopeasti vihreään siirtymään sekä energian käyttöön liittyvien investointien vuoksi. Tuuliturbiinien, aurinkopaneelien, akkujen ja vedyn tuotannon ja varastoinnin sekä muiden järjestelmien valmistuksessa ja puolustusteollisuudessa tarvitaan seuraavien kahden vuosikymmenen aikana paljon juuri metallisia raaka-aineita.
– EU-tasolla on arvioitu, että unionimaissa tarvitaan vuonna 2030 jopa 18 kertaa enemmän litiumia ja viisi kertaa enemmän kobolttia kuin nykyään. Vuonna 2050 tarve kasvaa edelleen, ollen lähes 60 kertaa enemmän litiumia ja 15 kertaa enemmän kobolttia, johtaja Helena Soimakallio kertoo.
Samalla eri sektoreiden välinen kilpailu raaka-aineista kovenee. Kilpailu näkyy niin perusmetallien kuin harvinaisten maametallienkin kohdalla. Esimerkiksi ruostumattoman teräksen valmistuksessa välttämättömän nikkelin kohdalla akkuteollisuuden kasvu kaksinkertaistaa kysynnän noin kuuteen miljoonaan tonniin vuoteen 2040 mennessä. Kuparin kysynnän kasvusta noin 40 prosenttia tulee sähköautoista, merituulivoimasta ja aurinkoenergian kehittämisestä.
– Kaikissa tulevaisuuden avainteknologioissa tarvitaan useita eri kriittisiä raaka-aineita, joista valtaosa hankintaan tällä hetkellä Kiinasta. Riippuvuutta voimistaa edelleen se, että Kiina on usein myös teknologiayritysten tärkein jalostettujen materiaalien ja komponenttien toimittaja sekä lopputuotteiden kokoonpanija, Soimakallio muistuttaa.
Kiinan lisäksi Venäjä ja Eurooppa ovat olleet Suomelle merkittäviä toimittajia, mutta EU:kin on riippuvainen Kiinan tuonnista. Metallien tuotantoa käynnistetään uudelleen erityisesti USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa, mutta se etenee hitaasti.
Suomessa paljon kriittisten metallien esiintymiä
EU:lle kriittisiä raaka-aineita on arvioitu olevan 30. Tältä listalta Teknologiateollisuuden jäsenyritykset arvioivat kriittisimmäksi koboltin saatavuuden. Seuraavaksi kriittisimpiä metalleja olivat volframi sekä magnesium. Esimerkiksi valimoille tärkeitä ja vaikeasti saatavia tai erittäin kalliita materiaaleja olivat sinänsä tavanomaiset raaka-aineharkot valurautojen valmistukseen, erilaiset rautaseokset sekä grafiitti.
Suomi on ainoa EU-maa, jonka kaivoksista tuotetaan kobolttia. Suomessa on myös Euroopan merkittävimpiin kuuluvat litiumvarannot. Lisäksi meiltä löytyy muun muassa titaania, bauksiittia ja strontiumia.
– Suomen kallioperästä löytyy mineraaliesiintymiä kaikkiaan 14:stä EU:lle kriittisestä raaka-aineesta. Nykyään meillä tuotetaan kriittisistä raaka-aineista koboltin lisäksi platinaryhmän metalleja ja fosfaattikiveä, Hernesmaa kertoo.
Kiertotaloudessa suuri mahdollisuus varautumisessa
Yritykset voivat varautua riskeihin useilla keinoilla, esimerkiksi materiaalien hintasuojauksella, pitkäaikaisilla sopimuksilla, varastoinnilla, monipuolistamalla toimittajiaan sekä valmistautumalla mahdollisiin riskeihin koko toimitusketjussaan.
– Toimitusriskiä lieventää korkea metallin kierrätysaste sekä kierrätetyn metallin osuus kokonaistuotannosta, mikä todettiin mahdollisuutena myös kyselyssämme. EU:kin on korostanut kierrätyksen merkitystä, mutta siihen ei ole juuri investoitu, koska Kiinassa on ollut metallien ylituotantoa ja matalat markkinahinnat. Suomessa on jo korkeaa osaamista metallien kierrätyksessä ja kiertotaloudessa, mutta liian harva yritys kierrättää tai investoi kiertotalouteen, Soimakallio kertoo.
Perinteisten toimitusketjun riskihallintamenetelmien lisäksi yritysten pitäisi siis keskittyä enemmän metallien kierrätykseen ja materiaalitehokkuuteen, kiertotaloutta edistävään tuotesuunnitteluun sekä materiaalien korvattavuustutkimuksiin.
– Yrityksiä ei saa jättää yksin huoltovarmuuden kanssa. Yritysten välistä yhteistyötä sekä Suomen valtion ja EU:n tukea varautumisessa on vahvistettava. On varmistettava, että yrityksillä on ajantasaista tietoa materiaalien kriittisyydestä sekä työkaluja toimitusriskien hallintaan koko arvoketjun kattavasti. Kaikille Suomen huoltovarmuuden kannalta kriittisille aloille tulisikin tehdä kartoitus, jossa selvitetään kriittisten materiaalien, komponenttien ja kokoonpanon toimitusriskit sekä luodaan tarkoituksenmukainen varautumissuunnitelma, Soimakallio esittää.