Annamari Manninen tutkii väitöskirjassaan kuvataidekasvatuksen oppiaineen ja nykytaiteen roolia eri oppiaineita yhdistävässä ilmiöpohjaisessa opetuksessa. Taide auttaa oppilaita löytämään omakohtaisen suhteen opiskeltavaan aiheeseen. Lisäksi se tarjoaa oppilaille tilan yhteiskunnalliseen toimintaan ja omien mielipiteiden ilmaisuun.
Annamari Manninen tarkastelee väitöskirjassaan, miten peruskoulussa ja lukiossa voidaan yhdistää nykytaiteen sisältöjä ja menetelmiä sekä kansalaisuuskasvatuksen oppisisältöjä ilmiöpohjaisessa oppimisessa. Hän on tutkinut kansainvälisessä yhteistyössä toteutettua laajaa opetuskokeilua, jossa Euroopan kansalaisuuden oppisisältöjä lähestyttiin nykytaidetta soveltaen 25 peruskoulussa ja lukiossa kuudessa maassa eri puolilla Eurooppaa. Kokeilu oli osa Creative Connections -nimistä kansainvälistä kuvataidekasvatuksen toimintatutkimushanketta (2012–2014).
Nykytaiteen yhdistäminen kansalaisuuskasvatuksen ja yhteiskuntaopin opetukseen osoittautui hedelmälliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Opetuskokeilussa oppilaat muun muassa tarkastelivat nykytaiteen teosesimerkkien kautta Eurooppaa ja kansalaisuutta sekä nykytaiteen erilaisia rooleja toimia, ottaa kantaa ja osallistaa. Lisäksi he tekivät omia taideteoksia ja -projekteja Euroopasta ja paikallisesta identiteetistään sekä hahmottivat eurooppalaisuutta jakamalla toisilleen kuvia, videoita, tervehdyksiä ja taideprojekteja yhteisellä blogialustalla.
– Nykytaideteoksiin tutustuminen sekä oppilaiden omat yhteisö- ja ympäristötaideprojektit toivat hieman etäistä aihetta, Euroopan kansalaisuutta, oppilaille omakohtaisemmaksi ja lähemmäksi heidän arkeaan. Taide loi tilan pohtia sitä, mikä merkitys eurooppalaisuudella on itselle ja yhteisölle, jossa elää, Manninen kertoo.
Lisäksi lasten ja nuorten omat taideprojektit antoivat heille mahdollisuuden yhteiskunnalliseen toimintaan.
– Lasten ja nuorten ääni ei useinkaan pääse kuuluviin yhteiskunnassa eikä koulussakaan. Taideprojekteissaan oppilaat pääsivät kertomaan oman mielipiteensä, hyväksyttävällä toiminnan tavalla. Toiminnan muotonahan taide on keskustelevampaa ja vähemmän hyökkäävää kuin esimerkiksi mielenosoittaminen, Manninen toteaa.
– Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa lapset ja nuoret toivat ympäristö- ja yhteisötaiteen kautta esille omia näkemyksiään Euroopan talouskriisistä ja turhautumistaan päättäjien toimintaan; talouskriisi näkyi heidän arjessaan monin kipeinkin tavoin opetuskokeilun toteuttamisaikana, Manninen mainitsee.
Kuvataidekasvatus tukee oppilaan omaa ilmaisua ja toimintaa monialaisessa opetuksessa
Annamari Manninen haluaa tuoda tutkimuksellaan esiin kuvataidekasvatuksen tärkeän roolin eri oppiaineita yhdistävässä monialaisessa ja monitieteisessä opetuksessa.
– Elämme kuvallisessa maailmassa, jossa toimimiseen ja kommunikointiin kuvataidekasvatus harjaannuttaa. Siinä pyritään löytämään jokaiselle oppilaalle mielekäs ilmaisun tapa. Kuvataidekasvatus tuo siis esiin taiteen yhteiskunnallisen merkityksen ilmaisun ja viestinnän välineenä sekä myös toiminnan tilana, Manninen sanoo.
Eri oppiaineita yhdistävä monialainen ja ilmiöpohjainen opetus on globaali trendi, josta ollaan laajasti kiinnostuneita koulumaailmassa. Nykypäivänä nähdään tarpeellisena, että oppilas osaa yhdistää eri oppiaineiden tietoa ja nähdä asioita kokonaisuuksina. Lisäksi korostetaan monilukutaitoa eli kykyä ymmärtää ja tuottaa eri alojen tietoa kirjallisesti ja kuvallisesti.
– Käytännössä ilmiöpohjaista opetusta toteutetaan vaihtelevasti, sillä koulumaailman rakenteet on tehty lukujärjestysten ja oppiaineiden pohjalle. Suomessa monialaiset opetuskokonaisuudet tulivat pakollisiksi peruskouluun vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa: niitä pitää toteuttaa kaikilla luokka-asteilla kouluvuoden aikana. Lukion opetussuunnitelmaan vastaavat monitieteisen kokonaisuudet tulivat vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteissa, Manninen kertoo.
Tutkimuksessaan Manninen havaitsi, että osalle opettajista nykytaiteen soveltaminen monialaiseen opetukseen oli melko haastavaa. Opetuskokeilun organisoinut hanke tarjosikin opettajien käyttöön aiheeseen soveltuvia nykytaiteen esimerkkejä ja toimintatapoja, joita he pystyivät hyödyntämään.
– Oppilaat puolestaan olivat avoimia ja uteliaita nykytaidetta kohtaan eivätkä he tuominneet, onko jokin taidetta vai ei, Manninen iloitsee.
Opetuskokeilussa käytettiin ryhmäblogia, jossa omia taideteoksia ja -projekteja jaettiin muille kokeiluun osallistuneille opetusryhmille.
– Teosten jakaminen sai oppilaat pohtimaan paljon sitä, miten toisessa maassa asuvat oppilaat mahtavat ymmärtää saman teoksen, ymmärretäänkö minun tekemääni teosta, ymmärränkö itse toisen tekemää kuvaa. Samalla esiin nousi huomioita Euroopan eri osissa asuvien ihmisten ja heidän kulttuuriensa yhtäläisyyksistä ja eroista. Näin myös taiteen jakaminen ja toisten tekemien teosten katsominen toimivat oppimisen välineenä, Manninen toteaa.
Lapin yliopisto