FINNARP 2022 -retkikunta matkustaa Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboalle ensi viikolla. Etelämantereella tutkitaan esimerkiksi lunta, jäätä ja maankamaraa.
FINNARP-retkikunta lähtee kohti Etelämannerta ja Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboaa 8. marraskuuta 2022. Retkikunta palaa Suomeen ensi vuoden helmikuussa.
”Aboalle matkustaa tällä kertaa kymmenen retkikuntalaista, joista puolet on tutkijoita ja puolet tutkimusaseman tekniikasta, muonituksesta ja lääkintähuollosta vastaavaa henkilökuntaa”, kertoo FINNARP-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski.
Aboalle ensimmäisenä matkaava tekninen henkilöstö vastaa aseman ja sen laitteiden toiminnasta. Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri, geodeettisia tutkimuksia tukeva GPS-asema sekä lumen ja jään fysikaalisia ominaisuuksia mittaavia asemia. Näillä automaattisilla mittalaitteilla pystytään keräämään tietoa kaukaisen mantereen ilmastosta ja geologiasta ympäri vuoden.
Etelämantereella tutkitaan lumi- ja jääpeitettä sekä vulkaanista jättipurkausta
FINNARP-retkikuntaan kuuluu kahdessa eri tutkimusprojektissa työskenteleviä tutkijoita. Matkalle lähtee lumen ja jään tutkijoita sekä geologeja Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Maanmittauslaitokselta.
Geologinen tutkimus selvittää muinaisen vulkaanisen jättipurkauksen tapahtumia. Noin 180 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut laavapurkauksien sarja aiheutti maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen ja lajien sukupuuttoja. Laaja tuho aiheutui pääosin vulkaanisen hiilidioksidin vapautumisesta ilmakehään.
”Tutkimalla muinaisten laavakerrosten rakenteita ja koostumuksia saamme selville vulkaanisten kaasupäästöjen koostumukset ja voimakkuudet, mikä auttaa ymmärtämään muinaista luontokatastrofia ja nopean ilmastonmuutoksen vaikutuksia”, taustoittaa yli-intendentti Arto Luttinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Retkikunnan jäsenet tutkivat lisäksi esimerkiksi lumi- ja jääpeitteen pinnankarkeutta ja sen merkitystä satelliittimittauksiin. Pinnankarkeus vaikuttaa säteilyn sirontaan lumen ja jään pinnasta, ja luo haasteita esimerkiksi heijastavuuden ja jään paksuuden havainnointiin. Mittauksia tehdään kehittyneillä mittalaitteilla ja drooneilla.
”Tutkimuksen avulla pyritään vähentämään satelliittihavaintojen epätarkkuuksia sekä ymmärtämään, mitä satelliittihavainnot kertovat meille mannerjäätikön tilasta”, selittää tutkija Leena Leppänen Ilmatieteen laitokselta.
Retkikunta työskentelee Aboalla vuosittain
Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta ja noin 5 000 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Tutkimusasema on rakennettu Etelämantereen kesän 1988–1989 aikana. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty säännöllisesti tutkimusmatkoja Etelämantereelle.
Tutkimusmatkoja tehdään yleensä marras- ja helmikuun välisenä aikana, jolloin Etelämantereella on kesä ja lämpötila pysyttelee 0–20 pakkasasteessa. Etelämantereen kesälle on tyypillistä jatkuva valo ja voimakas auringon säteily sekä voimakkaat lumimyrskyt.
Ilmatieteen laitoksella toimiva Suomen Etelämanner-operaatiot FINNARP järjestää vuosittaiset tutkimusretkikunnat Aboalle ja tukee Suomen Akatemian rahoitusta saaneiden hankkeiden kenttätöitä eri puolella Etelämannerta. FINNARP-retkikuntien tutkimustyö keskittyy pääasiassa Kuningatar Maudin maalle ja tutkimusasema Aboan lähiympäristöön.
Suomi on Etelämanner-sopimuksen jäsen. Sen edellytyksenä on merkittävän tutkimustoiminnan toteuttaminen alueella. Suomen Akatemian uusi nelivuotinen rahoituskausi Etelämanner-tutkimukselle alkoi viime vuonna.